torstai 3. marraskuuta 2016

Parin viikon kuluttua...

...tapahtuu kummia. Ikuisuudelta tuntunut odotus palkitaan, saadaan sanoa heipat rauhalle (aivan kuin meillä joskus rauhallista olisikaan) ja voi olla varma, ettei tylsää tule olemaan!

Meille tulee pentu!

13.11. sunnuntaina on määrä lähteä pientä perheenjäsentä noutamaan Helsingistä. Johan tuosta päivästä on haaveiltu ja sitä odotettu ahkeraan jo varsin hyvä tovi.
Pentua on käyty katsomassa kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran käytiin, kun pennut olivat kolmiviikkoisia pötkylöitä. Silloin niistä ei osannut sanoa vielä juurikaan, mutta pentukuumeeseen ne eivät ainakaan tuoneet helpotusta, päin vastoin. Toisen reissun pentujen luo tein viime lauantaina, kun pennut olivat viisiviikkoisia. Tällä kertaa naperot olivat jo selkeästi yksilöitä ja valinta pennusta saatiin tehtyä. Vihreäpantainen pentu miellytti kaikin puolin eniten.

Koko kööri kolmiviikkoisina.

Pikkuinen kaveri on rodultaan, yllätys, yllätys, kääpiöpinseri. Sen verran kuitenkin poikkesin polulta, että ruskean nartun sijaan meille saapuu black&tan uros. Tämän haaveen kanssa sain hetken taivutella äitiäni, joka oli aluksi uroksen hankkimista vastaan, mutta onnekseni sain kuitenkin myöntävän vastauksen.

Nimeä mietin pitkään, vaikka vastaan oli tullut jo nimi, joka iski. Nimiehdotus ei kuitenkaan ollut äitini mieleen, joten yritin kuumeisesti miettiä vaihtoehtoja, mutta nimessä vain oli sitä jotain, eikä mikään vain tuntunut hyvältä sen jälkeen.
Niimpä meille tulee Bitti.


Kaikki on viimeistä yksityiskohtaa myöten valmista, ehkä vähän liiankin. Vain pieni poitsu puuttuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Bella ja Bitti ovat omiani, Kicky ja Tuutikki ovat äitini
-Kuvaan Canon EOS 760D:llä ja 85mm f1.8, 50mm f1.8 ja 24mm f2.8 -objektiiveilla. Videoissa joskus käytössä Canon EOS 550D

Kiitos kommentistasi!
Kommenttisi tulee näkyviin, kunhan olen hyväksynyt sen.