keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Bitti on täällä!

Sunnuntaina pieni perheenjäsen sitten saapui! Bitti on ollut alusta saakka hurjan reipas ja oppinut talon tavoille jo hienosti. On opittu, että mistä kaapista tulee ruokaa ja että ulkona on ihan kivaa, vaikka siellä onkin märkää ja kylmää!
Iso leluvuori, jonka olen hamstrannut, on tullut todellakin tarpeeseen! Pentu leikkisi aivan koko ajan, jos se saisi päättää. Lempparileluiksi onkin tulleet ikean Råtta, jänisraato ja soikea kuminen pallo. Eikä se pesukarhu ja narulelukaan ihan tylsiä ole!

Ihmisten sänky on ihan paras paikka! Sinne halutaan niin kovasti, että välillä ipanan löytää lattialta sängyn vierestä nukkumasta. Vielä ei hetkeen kuitenkaan tyyppi osaa sängylle itse hypätä, vaikka yritys onkin kova.


Vielä on pieni Bitti hieman kärsimätön ja keskittymiskykyä ei tahdo löytyä. Silti on keritty opettelemaan jo muutamia tärkeitäkin taitoja. Bitti on opetellut kulkemaan hihnassa, joka sujuukin jo hyvin. Hihna ei häiritse ipanaa enää hirveästi. Myös yksin oloa ollaan harjoiteltu. Se on ollut haastavampaa, mutta hiljaa hyvä tulee!

Tänään kävin Bittiä ekaa kertaa kuvaamassakin. Pieni pentu ei tietenkään pysynyt paikallaan sekuntiakaan, joten kuvatessa sai olla nopea. Onneksi hanki hieman hidasti pienen viipottajan menoa, muuten kuvissa olisi esiintynyt vain mustia viuhahduksia. 

tiistai 8. marraskuuta 2016

Kuvia kulissien takaa

Kierivä peruna.

Aina ei kuvat onnistu ja usein osa kuvista on varustettu koiran älykkyyttä osoittavilla ilmeillä ja heittäneillä tarkennuksilla. Niin myös tällä kertaa. Eli studiokuvien epäonnistunut puolisko!

Ahne alligaattori ja hirmuinen dinosaurus.

"Kato toi nami! Laita se mun suuhun nyt!"

"Ihanko tosi?"

Kuvaaja on kiinnostavampi, pidä karkkis! - Kierivä peruna tikulla.

"Mä teen ny näin!"

Kurkotus! - Ja se on moido! Meikä lähtee vetään.

torstai 3. marraskuuta 2016

Parin viikon kuluttua...

...tapahtuu kummia. Ikuisuudelta tuntunut odotus palkitaan, saadaan sanoa heipat rauhalle (aivan kuin meillä joskus rauhallista olisikaan) ja voi olla varma, ettei tylsää tule olemaan!

Meille tulee pentu!

13.11. sunnuntaina on määrä lähteä pientä perheenjäsentä noutamaan Helsingistä. Johan tuosta päivästä on haaveiltu ja sitä odotettu ahkeraan jo varsin hyvä tovi.
Pentua on käyty katsomassa kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran käytiin, kun pennut olivat kolmiviikkoisia pötkylöitä. Silloin niistä ei osannut sanoa vielä juurikaan, mutta pentukuumeeseen ne eivät ainakaan tuoneet helpotusta, päin vastoin. Toisen reissun pentujen luo tein viime lauantaina, kun pennut olivat viisiviikkoisia. Tällä kertaa naperot olivat jo selkeästi yksilöitä ja valinta pennusta saatiin tehtyä. Vihreäpantainen pentu miellytti kaikin puolin eniten.

Koko kööri kolmiviikkoisina.

Pikkuinen kaveri on rodultaan, yllätys, yllätys, kääpiöpinseri. Sen verran kuitenkin poikkesin polulta, että ruskean nartun sijaan meille saapuu black&tan uros. Tämän haaveen kanssa sain hetken taivutella äitiäni, joka oli aluksi uroksen hankkimista vastaan, mutta onnekseni sain kuitenkin myöntävän vastauksen.

Nimeä mietin pitkään, vaikka vastaan oli tullut jo nimi, joka iski. Nimiehdotus ei kuitenkaan ollut äitini mieleen, joten yritin kuumeisesti miettiä vaihtoehtoja, mutta nimessä vain oli sitä jotain, eikä mikään vain tuntunut hyvältä sen jälkeen.
Niimpä meille tulee Bitti.


Kaikki on viimeistä yksityiskohtaa myöten valmista, ehkä vähän liiankin. Vain pieni poitsu puuttuu.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Bella synttärikuvauksissa


Bellalla oli eilen synttäreiden lisäksi muutenkin erikoisempi päivä. Koiruli nimittäin lähti mukaan kouluun mun kanssa ja joutui siellä kuvattavaksi. Bella poseerasi yhtä suloisesti, kuin aina ennenkin. Tällä kertaa kuvauksiin saatiin myös muutakin, kuin pönötyskuvia, kun Linda teetti temppuja Bellalla.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuvasin koiraa studiossa. Henkilökuvia on tullut kuvattua muutamaan otteeseen aikaisemminkin, joten ihan uutta tämä toki ei ollut. Studiossa koiran kuvaaminen on tosi erilaista, kuin normaalisti ulkona kuvaaminen. Paitsi että valot on kokonaan omassa hallinnassa, myös koiraa pitää motivoida liikkumaan, muutenhan se tosiaan pönöttäisi keskellä taustaa.