torstai 30. heinäkuuta 2015

Yhteistyökuvioita

Blogissa on käsillä historiallinen hetki, ensimmäinen yhteistyöpostaus ikinä.

"Ryry's on veikeä koiranruoka- ja koiratarvikepuoti verkossa. Haluamme, että koirien elo on luonnollista ja kepeää, koiramaista. Olemme valinneet hyllyillemme hyviksi toteamamme tuotteet, joissa korostuu ekologisuus, laadukkuus ja herkullisuus. Käy peremmälle!"


Saatiin yhteistyöhön vasta ovensa avannut koiratarvikkeita ja ruokia myyvä verkkokauppa Ryry's, jonka varasto sattumoisin sijaitsee aivan meidän lähellä. Puodin valikoimaan kuuluu neljää laadukasta kuivaruokaa, koiran tarvikkeita ja herkkuja. Kuivaruokavalikoimaan kuuluvat laadukkaat Orijen, Acana ja Escapure sekä Ruotsissa lähtöisin oleva Magnusson, jonka lihasta vähintään 44% on laadukasta Ruotsissa tuotettua naudan ja porsaan lihaa. 
Ryry'sin verkkokaupan löydät osoitteesta ryrys.fi
Blogin seuraajat saavat 15% alennuksen Ryry'siltä koodilla HILE.
Koodi on voimassa 2 viikkoa tämän postauksen julkaisun jälkeen.

Ryry'siltä saimme näin ensialkuun kokeiltavaksi Acanan Lamb & Okanagan apple kuivaruuan. 
Acana on valittu maailman 25 laadukkaimman koiranruuan joukkoon. Se onkin sisällöltään ravitsevaa ja se sisältää runsaasti laadukasta lihaa. Ruuat eivät sisällä vehnää. Osa ruuista on myös täysin viljattomia ja niissä viljat on korvattu esim. omenalla ja marjoilla. Acanan ruuat eivät sisällä mitään keinotekoisia väri- maku- tai säilöntäaineita. 
Ruoka, mikä me valittiin on Acanan singles sarjaa, joiden lihana on vain yhtä eläintä. Tässä laadussa se on lammas. Lamb & Okanagan apple on täysin viljaton ja perunaton ruoka ja se sopii hyvin allergisille ja herkävatsaisille koirille. Me päädyttiin tähän laatuun, sillä Bellan aikaisemmatkin raksut olivat lammas pohjaisia ja se on sopinut Bellalle hyvin. Myös viljattomuus ja perunattomuus olivat hyviä ominaisuuksia. 
Raksuja päästiinkin testaamaan jo heti kotiin päästyämme. Pussista paljastuikin litteitä ja Bellan nenään selvästi hyvän tuoksuisia raksuja. Raksuissa on hieman voimakkaampi tuoksu, kuin aikaisemmissa ja se varmasti herättikin Bellan mielenkiinnon. 
Bella oli aluksi hyvin epäluuloinen näitä kohtaan ja pepensikin niitä pitkin lattiaa. Hetken maisteltuaan kuppi kuitenkin tyhjeni vauhdilla ja Bellan kerjäsi lisää. Raksut olivat hieman pehmeämpiä, kuin aijemmat, joten niitä oli suht suuresta koosta huolimatta helppo Bellan syödä. Aijemmin Bella on nirsoillut kovasti suurempien raksujen kanssa. 
Raksut vaikuttavat näin ensialkuun oikein laadukkailta ja hyviltä. Me testaillaan näitä nyt jonkin aikaa ja raportoidaan tuloksia tänne testauksen edetessä. Jos ruoka näyttää sopivan ja ruoka maistuu, luultavasti jatketään myös tällä. 



Saatiin myös tervetuliaislahjana pieni pussukka herkkuja. Bella tykkäsi näistä kovasti ja meinasikin jo varastolla haukata pussia. Herkkujen maistuvuudesta tosin ei ollut epäilystäkään, onhan tuo Nakki sellainenkin herkkusuu! :D 


maanantai 27. heinäkuuta 2015

Mökkeilyä

Viiden päivän mökkireissulta kotiuduttu! Pulikointia, juoksentelua, retkeilyä, kesästä nauttimista. Mukavaa oli, erityisesti Bellalla, joka sai kipitellä sydämensä kyllyydestä vapaana pitkin pihaa ja metsäteitä. Olisi se mukavaa aina asua niin syrjässä!
Mökkeilyn lisäksi me puuhailtiin muutakin. Perjantaina käytiin Kristiinankaupungissa katselemassa maailmaa. Samalla reissulla ajeltiin pitkin Satakuntaa. Nakki torkkui autossa koko ajomatkan kera omistajineen. Auton pysähtyessä, singahti se oitis pystyyn ja tutkimaan ulkomaailmaa.
Lauantaina lähdettiin Pomarkussa sijaitsevalle Isonevan soidensuojelualueelle reippailemaan. Retki meni kivasti lukuunottamatta erimielisyyksiä Luppelin kanssa. Retkellä Bella joutui olemaan kiinni, ettei lompsahtaisi suonsilmäkkeeseen tai jäisi vastaantulijoiden jalkoihin.


Mökkireissulta napsin paljon ihania kuvia. En melkein osannut päättää, että mitkä niistä laitan postaukseen, niin monta onnistunutta otosta napsin. Kuvasin taas koko reissun 50mm objektiivilla.

Näin reissun päätteeksi pääseekin nakin maailma syynäykseen. Bellan ruokavalioon tulee pieniä muutoksia, joita ovat mm. suurempi raakaruoan määrä ja suurempi aamumuroannos. Huomenna alkaa myös jotain muutakin uutta. Siitä saa vihiä käymällä stalkkimassa Youtube-kanavaamme, joka löytyy nimellä Hile ja Tassut.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Nyt leikitään!

Lähdettiin nyt mekin vielä mukaan tähän Hurttahuoneen haasteeseen.
Haasteen ideana on kuvata koiran leikkejä ja kirjoittaa niistä postaus siitä, että miten, millä tai kenen kanssa koira tykkää leikkiä.
Aluksi ajattelin, ettei osallistuta, kun Bella niin harvoin leikkii.

 Bellalle kuitenkin löytyi se oma lempparilelu. Lelu on joskus vuosia sitten ostettu vironlaivalta mulle, mutta kasvettuani ulos leluista jäi tämäkin laatikkoon pölyttymään. Nyt Nakki kuitenkin peri sen. Bellalla on aina kauhea himo pureksia pehmoeläimiä, joka ei kauhean sallittua ole. Niimpä päätettiin sitten antaa Bellalle yksi pehmo, mitä se saisi luvan kanssa pureksia.
Vaikka lelu on Bellaa suurempi, riepotellaan sitä silti tehokkaasti pitkin olkkaria. Pehmon pitkä ja puolityhjä häntä on Bellan lemppari ja siitä onkin hyvä kiskoa lelua perässä.

Muista leluista Bella ei juuri välitä. Sille on yritetty tarjota vähän kaikkea kumilelusta nalleihin, mutta mikään ei oikein innostanut. Kongi vielä menee namisisällöllä. Bellan leluvarasto onkin varsin suppea. Siihen kuuluu vain fleeceinen itsetehty pötkylä, paracordinpätkistä koottu nyöri, kongi, vinkukala ja tämä iso pehmo. Fleecepötköä ei ole edes puraistu ja nyöriä ja kaalakin on vain vähän kokeiltu. Vinkuleluista Bella ei ole koskaan tykännyt.

Lenkillä Bella tykkää kantaa omaa hihnaansa suussa. Erityisesti innostuessaan lenkille lähdöstä se kiskoo ja ravistelee hihnaa. Tästä onkin tullut meille leikki, vaikka usein sanotaan sen olevan huono tapa.
Bella ei kuitenkaan revi hihnaa kokoajan, vaan vain leikin aikana. Bella innostuukin "kato mikä tässä on!" hihkaisusta ja nappaa remmin suuhunsa. Sen kanssa se sitten vipeltää ympäriinsä. :D Oma remmi onkin ainut juttu, mitä Bella vapaaehtoisesti kantaa suussaan.
Ihmisten, erityisesti mun kanssa Bellalla on muutama leikki, josta se kovasti pitää. Piiloleikki on se klassinen, jota on leikitty jo silloin aikoinaan, kun eka koirani meille muutti. Bella on kova etsimään kyllä, mutta löytäminen on kovin vaikeaa. Se haahuilee vain ympäriinsä, eikä käytä nenäänsä ollenkaan. :D Joskus se saattaa jopa käydä kääntymässä ihan jalkojen juuressa ilman, että se huomaa ihmistä.
Myös "aamurähinät" on Bellan mielestä kiva leikki. Nimi juontaa juurensa siitä, kun leikkiä leikittiin Helsinginreissulla aamuisin. Leikissä minä ja mahdollisesti myös muita menee peittojen alle piiloon. Bellan pitää sitten vahtia meitä mun isältä, joka tulee siihen hätistelemään Bellaa.

Koirakavereita Bellalla ei sillälailla ole, mutta sen oman lauman kanssa se tykkää leikkiä. Erityisesti Kickyn kanssa Bella painii ja leikkii hippaa. Painiminen ja hippa ovatkin Bellan mielestä kivoja leikkejä toisten koirien kanssa.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Harjuilemassa

 Tänään otettiin mielikuvitus käyttöön ja reippailtiin vaihteeksi harjulle tutkiskelemaan. Kamera pääsi tietysti joukkoon ja sainkin kivoja kuvia napsittua. Erityisesti köyhälammen rannasta puun varjosta sain monta kivaa kuvaa, joista lempparini pääsikin postaukseen. Nämä kuvat on napsittu sillä uudella 50mm putkella. Olen edelleen ihan korviani myöten ihastunut tähän putkeen, se on niin mun juttu.

Lupsukka oli kivalla päällä. Se ei haahuillut ympäriinsä, vaan istuskeli kiltisti juuri siinä, missä tarkoituskin oli. Hyvä linssilude. Se on melkein yhtä paljon mukana tässä valokuvausharrastuksessa, kuin kuvaaja itse. :D

Bellalla on typerä tapa rähistä vastaantuleville koirille. Sain tämän jo kitkettyä pois keväällä, mutta nyt se on taas pahentunut. Bellalle onkin luvassa kunnon ohitustreenit seuraavaksi. Heti huomenna lähdetään nameinemme seikkailemaan.
Myös yksinoloharjoituksia on tehty. Bella on jo hieman itsenäistynyt ja sen pystyykin jättää omaan koppaansa yksin esim. syömisen ajaksi ilman kiljuntaa. Oventaaksekin pääsee jo pieneksi hetkeksi. Kyllä kai se siitä vielä oppii.
Hullu kokeilu. Minusta hurjan söpö.


Harjun portailla poseerausta.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Reissaillaan

 Me ollaankin oltu nyt reissussa hetki.
Maanantaina lähdettiin kohti Helsinkiä koko porukalla Luppeli mukaanlukien. Luppeli matkusti kiltisti "nakkipaketissaan" koko pitkän matkan perille saakka.
Perillä poikettiin ensimmäisenä mummini luona, jossa Bella sai mummista uuden ystävän nakinpaloineen. :D Tie Pikku-Nakin sydämeen käy vatsan kautta.

Tiistaina lähdettiin aamupäivällä ensin Ikeaan täydentämään hyllyvarastoa. Sieltä tuli kaksi Lack-hyllyä, joista ainakin toiselle pääsee kameratarvikkeet oleskelemaan. Ikeaan ei luppeli raasu päässyt sisälle, mutta seuraavaan kohteeseen. Verkkokauppa.comiin pääsi. Sieltä haalin itselleni kauan kuolaamani 50mm objektiivin, vielä Canonin uusimman, tänä keväänä tulleen mallin, Canon EF 50mm f1.8 STM.

Uudella putkella on tullut napsittua kivasti jo kuvia. Potretteihin se sopii ihan mainiosti, mutta liikkuvia kohteita kuvatessa se ei ollut paras mahdollinen. Tämä on tosi oivallinen lisä objektiivikokoelmaan, sillä toisin, kuin kittilinssi ja sigma, on tämä huomattavasti valovoimaisempi. Siinä missä kitti on f3.5-5.6 ja Sigma f4-5.6 on tämä uusi f1.8. Namnam.
Tässä on myös muita eroavaisuuksia, kuten se, että tämä uusi on polttoväliltään kiinteä zoomin sijaan. Tähän olenkin ihan rakastunut, kun ei tarvi sen zoomin kanssa veivata.
Tällä tulen myös varmaan kuvaamaan tulevat videot, joita alan tekemään youtube kanavalle elokuussa. Näin vinkvink.

Postauksen kuvat on muuten muokattu Canonin Digital Photo Professional ohjelmalla, jonka levyn bongasin 550D:n pahvilaatikosta. Kuvasin matkalla kaiken RAWina ihan vaihtelun vuoksi. Kertokaas, millaisilta kuvat näyttävät teidän silmiin. Pientä harjoitteluahan tuo vielä vaatii, mutta jos tuo alkaa sujua ja tykästyn ohjelmaan, siirryn varmaan kokonaan siihen ja RAW-kuviin.
 Keskiviikkona käytiin Hangossa vaarini luona. Siellä luppeli pääsi tutkimaan merenrantaa ja sen hajuja. Uimaan ei Luppeli kuitenkaan päässyt, kun suolaista vettä kohtaan olen epäluuloinen. Pitkin hiekkarantaa se kuitenkin juoksenteli niin, että pöllysi.
Rantailtuamme lähdettiin huristelemaan Kasnäs nimiseen saareen, jossa aijoimme syödä, mutta ravintola ei koiria huolinutkaan. Niimpä matka jatkui ja suuntasimme taalintehtaalle, josta löytyikin oikein hyvä paikka. Erityisesti Luppelin mielestä, joka suu auki metsästi putoilevia ranskalaisia. :'D
Tänään reissun päätteeksi piipahdettiin vielä Porvoossa. Peten koiratarvikkeen liike koituikin kohtaloksi ja sieltä matkaan mukaan pääsi pinkki Flexi Vario, jota olen kuolaillut tuon vanhan huonon ja puolirikkinäisen fleksinroikaleen tilalle. Tämän uuden otin leveällä nauhalla, sillä en itse ole niiden narumallisten fani. Kuten vanhakin, on tämä uusi 5 metriä pitkä, sen kun olen parhaimmaksi havainnut.
Porvoossa kierreltiin myös vanhassa kaupungissa, jonka kujalla Luppeli pääsi jälleen kuvattavaksi, kuten tavallista.
Porvoosta kurvattiin vielä majapaikan kautta ja lähdettiin huristelemaan takaisin kohti Jyväskylää.
Ensiviikolla lähdetäänkin taas mökille seikkailemaan.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Vieraita vieraan perään

Tänään meille tuli toinenkin vieras, vanha kaverini Lapualta joka on perheineen sukulaisten luona viikonlopun. Lauran kanssa ollaan Lapuallakin käyty koiria ulkoiluttamassa, joten niin tehtiin tänäänkin. Kuten aina Lapuallakin, otti Laura Kickyn talutettavaksi ja mie otin Bellan.

Melkein naurettavaa kirjoittaa, että taas ja jälleen kerran mentiin se loppuunkulutettu ylistönmäenlenkki. Tekosyiksi luetellaan nyt vaikka että kun siellä on niin kivat maastot ja se on ainut paikka tässä lähellä, jossa voi pitää koiraa irti. Koirapuistoja lukuunottamatta tietysti.
Lenkin aikana ei onneksi satanut muutamaa hitusta enempää. Muuten sitä onkin sitten koko illan satanut.

Taidan olla aika mielikuvitukseton taas, kun jälleen me matkalla niissä samoissa puskissa ja samoilla kivillä napsittiin kuvia. "Muttakun ne kukat on niin söpöjä ja se kivi niin nätti."
Luppeli pääsi poseeraamaan tuo Rukan ihana sadetakki päällä. Se on niin suloisen värinen ja erityisesti metsän vihreätä sammalikkoa vasten se on kuin karkki. Selkeää pientä merkkiuskollisuutta. :D Tuo huppukin on niin söpö, ja kaatosateelle minusta ihan huippu keksintö.

Kicky jää vieraaksi vielä toiseksikin yöksi. Päästään vielä huomenna reippailemaan ja ajateltiinkin mennä Kuokkalan suunnalle tutkimaan. On se niin erilaista ja jotenkin niin mukavaa katsella noiden menoa, kun niitä on kaksi.

Jälleen se ainut onnistunut Kicky-kuva. Muissa se näytti taas ihan saukolta. 

Sitä tuli huomattua, että saan parhaat kuvat jostain kumman syystä aina pilvisellä säällä. Olen nyt kuvannut monena päivänä auringossa ja kerkesin jo luulla kadottaneeni kuvaustaidot kokonaan, mutta tänään sain taas napattua monta hyvää kuvaa. Aina ne auringossa otettuihin tulee varjot rumasti. Ainakin yksi hyvä puoli löytyi sateisesta kesästä! :D
Aina sitä kaikki sanoo, et aurinkoisessa säässä on paras kuvata. Taidan olla tässäkin asiassa se oman tien kulkija ja väliinputoaja.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Vieraileva tähti

Me saatiin tänään yökylävieras Bellaa ilahduttamaan. Tämä otus on äitini koira Kicky, jonka vierailua on suunniteltu jo kesäkuun alusta, mutta nyt vasta saatiin sekin suunnitelma toteutettua.

Bella ilahtui kovasti Kickyn vierailusta ja se reippaasti esitteli Kickylle paikkoja. Piti sitä vähän Bellan Kickyä komentaakin, onhan tämä sentään neitinakin reviiri! Kicky itse oli aluksi kovin ihmeissään ja taisi sitä vähän jännittääkin, kun piti niin kovin kaikkea haukkua. Vanha hissi ja sen äänet oli hurjia. Onneksi se pikkuvieras kuitenkin nopeasti rentoutui ja otti paikakseen miun sängyn.
Kaksikon kanssa lähdettiin Ylistönmäkeen seikkailemaan. Kickyä en päästänyt metsässä vapaaksi, mutta Bella sai tepsutella vapaana, kuten aina. Kickylle kuitenkin yhdistin kaksi hihnaa, jotta sekin pääsi kauemmas pusikkoon tutkimaan.  Matkalla napsittiin niin yhteis-, kuin yksittäiskuvia. Postauksen alussa oleva yhteiskuva on ainut, jossa kumpikin otuksista näyttää koiralta, eikä viirusilmäiseltä saukolta. Kickystä on vaikea saada hyvää kuvaa, ainakaan kun kuvaajaa laiskottaa, eikä jaksa jäädä istuskelemaan auringon paahtaessa, että saisi edes muutaman kuvan napsaistua.
Onneksi sitä edes muutama siedettäväkin kuva tarttui mukaan.

Sanokaa muuten, että miltä kuvat teidän näytöillä näyttää! En ole ollenkaan varma, onko tämän uuden koneen näytön värit kohdillaan, joten kyselen teiltä apuja. Omalla näytöllä kuvat näyttää luonnollisen värisiltä. Jos teillä kuvat näyttävät liian kylmiltä tai muuta, niin kertokaahan!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Pulikoidaan!

Tänään käytiin Naksuttimen kanssa Viitaniemessä uiskentelemassa. Nyt Luppeli ei kuitenkaan tullut vapaaehtoisesti uimaan. Niimpä reippaasti kiikutin sen veteen, josta se pulikoi rantaa kohden häntä pystyssä urheasti. Tosi hienosti osaa uida, vaikka pienempänä sen uintiyritykset oli säälittävää räpiköimistä.
Uiminen on hyvää liikuntaa, kun se ei rasita niveliä, mutta silti antaa vastusta lihaksille. Niimpä Luppelikin väsyi jo muutaman uintikierroksen jäljeen ja pääsi kuivattelemaan pyyhkeeseensä rannalle. Varmasti tullaan vielä monesti uiskentelemaan tänä kesänä. 
 Huplaa!
Ja sinne pulahti!

Vesi oli kivan lämmintä ja meikäläinen vilukissakin sinne uskalsi kahlata. Jos mie olisin pukeutunut järkevämmin ei Luppelin olisi tarvinnut uiskennella yksin, mutta minkäs sille voi, kun yhdellä ei tuu mieleen, että vois sen omankin talviturkin vihdoin heittää näin heinäkuussa. 

Tämän postauksen kuvat ovat isäni ottamia. Mie tarvin sellaset superpitkät elastiset kakkoskätöset, niin käy tämä uiskentelu ja valokuvaaminen samassa. :'DD

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Se on ulkonäkökysymys

Uusi ulkoasu on ilmaantunut. Täksi kertaa blogi sai varsin yksinkertaisen, mutta silti minusta kiinnostavan bannerin, jonka alalaitaan tein paikan sivulinkeille, jotka koodeineen pääsivätkin siihen esiintymään.
Muukin ulkoasu on hyvin yksinkertainen, ehkä vähän liiankin, mutta menkööt. Ulkoasun värimaailma jatkaa samaa pinkkilinjaa kuin melkein jokainen aikaisempi ulkoasu.

Ainut asia, minkä kanssa tätä tehdessä tuli vastaan ongelma, oli Hurttahuoneen palkki, jonka vuoksi alunperin tätä ulkoasua aloinkin värkkäämään. Se ei sopinut edellisen kanssa, niin sivupalkissa on ollut vain logo. Tämän kanssa se kuitenkin sopisi, mutta sepä ei sitten toiminutkaan, ei niin mitenkään päin. Joko se katosi kokonaan, oli osittain bannerin alla tai hassusti sivussa. 
Toivottavasti tähän ongelmaan keksitään ratkaisu. Jos keksitään, niin ulkoasu täydentyy vielä sillä.

Edit// Tahdonvoimaa, raivoisalla kokeilulla joka väliin sain koodin toimimaan. Nyt on hyvä.
Päivää sanoi screenshot ja putkahti blogiimme.

Hellepäiviä

On se mukavaa, kun vihdoin tuli lämmin. Ikuinen pessimisti jo näki sielunsa silmin, kuinka otsikoissa olisi lukenut "Vuonna 2015 lämpötila ei kertaakaan noussut hellelukemiin". Toisimpa kävi.

Asiasta Nakkikoiraan. Koiran kanssa tämä helle ei ole kaikkein maukkain mahdollinen ulkoilusää, joten ollaan laiskoteltu sisällä vilpoisessa. Tai no ollaan me ulkoiltu ja pyöräilemässäkin käyty kokeillaksemme uutta koppaa, joka onkin toiminut varsin hyvin. Eilen kierrettiin yli 20 kilometrin pyörälenkki poiketen välissä Palokan marketeillekkin. Luppeli kävi jopa uimassa oma-aloitteisesti. Hämmästys olikin suuri, kun neitinakki pulikoi kuin vanha tekijä.
Myös tänään käytiin pyöräilemässä. Onneksi oli jo hieman viileämpi, niin ei Luppeli ihan paahtunut "Nakkipakettiinsa". Poikettiin koirapuistoon seikkailemaan ja tervehtimään koirakavereita, joita ei harmillisesti sattunut oleman kuin yksi ja sekin toisella puolella. Juoksenteli se Nakki nyt hieman, kun innosti, mutta laiskaa oli.

Samalla reissulla poikettiin Kuokkalan kartanolle ja viherlandiaan, josta matkaan tarttui maukkaan vihreä nukkumatti himohamstraajan ikkulautaa koristamaan.



Looppuun vielä mainitsen, että banneripaja on auki ja tällähetkellä ei jonoa ole lainkaan. Eli jos joku on grafiikkaa vailla, niin reippaasti vain tilailemaan!


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Materiayökötys

Takkia ja paitaa, koppaa ja pantaa.
Ei pääse yli eikä ympäri siitä julmasta tosiasiasta, että sitä tuli taas kerran ja jälleen hamstrattua lisää roinaa karvapörriäiselle.
Tällä kertaa pääsin sentään eläinkaupasta ulos tyhjin käsin, mutta Mustin ja Mirrin sekä Antassun alet koituivat rahojen kohtaloksi. Peten koiratarvike oli vielä se hännänhuippu.

Antassu, tuo erehdyksistä ensimmäinen. Olen pitkään jo sormet syyhyten katsellut ja kuolaillut erilaisia paracordnauhoja, joita antassun valikoimasta löytyy. Niimpä sitä oli sitten pakko saada, jotta Lusunenkin saa ne supertyylikkäät punotut ulkoiluvarusteet.
Antassusta tarttuikin siis loppuenlopuksi heijastavaa pinkkiä paracordia kymmenen metriä, pimeässä hohtavaa vaaleanpunaista paracordia samat kymmenen metriä ja loppuun vielä muutama renkula, BGB-klipsu ja muovinen klipsu remmin käsilenkin kiinnityskohtaa koristamaan.
Nämä saapuivat maanantaina perille ja kävin oitis hommiin.


Näistä tarvikkeista luonnostuikin Lusulle parimetrinen hihna ja pk-panta. Näitä on keritty testailemaan ahkerasti ja erityisesti hihna on ihan loistava! Pysyy kädessä melkein jopa paremmin, kuin nahkaremmi. Hihna on tosi tukevan oloinen ja se ainakin kestää Lusun kiskomiset. Tuo kilipsu käsilenkkiin oli tosi oiva valinta, se saa tuon vaikuttamaan tukevammalta ja hihna näyttää minusta jotenkin siistimmältä sen kanssa.


Mustin ja Mirrin kesäalen bongasin facebookista ja olihan sinne nyt ihan pakko mennä hieman katselemaan, että mitä ovat keksineet laittaa alennukseen viattomien koiranomistajien turmioksi. Ja niin. Tietenkin siellä on juuri se vaaleanpunainen takki alennuksessa, jota oot kuolannu viimesen puol vuotta. Ei sitä vaan voi jättää ostamatta, kun niin mainiossa tarjouksessa oli.
Niimpä Keljon Mustiin ja Mirriin matkasi pikkuinen takki, joka sitten haettiin. Rukan pinkki sadetakki hupulla. Tulee kyllä niin tarpeeseen, kun kerrostalosta on ulkoiltava sadesäälläkin ahkerasti.
Tämä kapistus oli kyllä löytö. Mulla on ollu vaan hyviä kokemuksia Rukan koiranvaatteista ja niiden istuvuudesta. Tämänkään kohdalla ei täytynyt pettyä. Istuvuus on mainio ja takin takaosa tulee koiran reisienkin päälle, josta olen tykännyt rukan toppatakissakin.
Eilen päästiin takki jo testaamaankin, kun illalla satoi. Vedenpitävyys oli mainio. Vesi ei jää takille, vaan valuu pois liukkaan pinnan ansiosta. Lusu ei siedä takin jalkanauhoja, mutta takki pysyy tosi hyvinpaikoillaan ilmankin. Edes ravistellessa se ei mennyt vinoon. Takin vatsakappale on niin pitkä, että se tulee kunnolla mahan päälle, eikä jätä puolta mahaa paljaaksi, kuten joissain takeissa on vikana. Masukappale kiinnitetään tarroilla takin alle, joka on minusta hyvä, sillä takin päällä ollessaan niiden alle voisi valua vettä. Tarranauhat vaikuttivat myös hyviltä ja pysyivät hyvin lenkin aikana.


Peten koiratarvikkeesta tulikin sitten ainut sellainen, mitä ei vielä omisteta. Luppelille pyörän pakkariin kiinnitettävä kuljetuskoppa, sekä se bonus juttu, jotta kuljetuksen sai ilmatteeksi, brittilippukuosilla varustettu villapaita talven tuiskuihin.
Koppaa ei olla vielä keretty testaamaan käytännössä. Lusunen on tutkiskellut koppaa niin sisältä, kuin ulkoa ja se onkin todettu mainioksi nukkumapaikaksi.
Villapaidan otin koossa 25, joka on ollut aijemmin sopiva koko Lusulle. Tämä kuitenkin oli hieman liian lyhyt selästä. Se kuitenkin tuntuu lämmittävän hyvin rintakehän, jota lämmittämään sen hommasinkin.


Nytpä ei sadekelit enää yllätä, päästään pyöräilemään ja talveksikin on jo valmiina lämmikettä. Tosin ei se Pakko saada-lista vielä tähän loppunut. :'D Ainakin se softshelltakki ja toppamantteli on saatava.