sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Se on kesä sit

Me ollaan ny sit Jyväskyläläisiä! Vielä on laatikoita purettavana ja huone sisustettavana.

Tänään oli kiva sää jä lähdettiin jätskille satamaan. Kierrettiin ensin lenkki rantatietä pitkin, jossa Lusulla oli paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää. Erityisesti rullaluistelijat olivat hurjia ja niitä piti komentaa, kun ohi menivät. Koirien ohituksissa Lusu käyttäytyi tosi nätisti, eikä edes yrittänyt rähjätä.
Sillat oli Lusun mielestä hurjia, eikä kaiteen lähelle voinut mennä. muuten Lusua ei jänskättänyt hirveästi, mitä nyt jotain uusia ääniä säpsähteli.

Mulla oli mukana kamera, kuten aina, mutta tällä kertaa ei ollutkaan tonnisatasta. Kuvasin isäni 550D:llä, jota saan käyttää. Objektiivina tässä on sama 18-55mm, mikä miulla on toisena putkena, mutta tässä on kuvanvakain, joka on kyllä ihan hyödyllinen.
 Postauksen kuvat luonnollisesti on otettu kaikki tällä paketilla. Itse nään kuvanlaadussa huomattaviakin eroja 1100D:hen verrattuna. Erityisesti värit ovat aivan toista luokkaa.


Jätskikiskalla Lusunen sai maistaa mehujäätä, joka sattumoisin sopi väriltään Lusun kuosiin. :D Samalla ihmeteltiin varpusia ja isoja vinttikoiria, jotka ohitse kulkivat.

Bella oli jostain napannut jo ensimmäisen punkkinsakin. Se oli onneksi kiinni varsin karvattomassa kohdassa, joten sen huomasi. Lusunen saa siis myrkyt niskaan, jotta öttiäiset pysyvät loitolla.

Huomenna on luvassa testipostaus Lusun uusista raksuista.

Vielä loppuun; Hyvää kesälomaa kaikille, joilla sellainen on alkanut! 

perjantai 29. toukokuuta 2015

Maisemat vaihtoon

 Niin se aika vain kului. Huomenna me muutetaan Jyväskylään ja Lapuan tutut metsiköt jäävät taakse.
Käytiin tässä illalla Bellan kanssa tekemässä vielä viimeinen kuvausretki Lapuan maastoissa. Ilma oli oikein otollinen, lämmin auringon paiste sateen jälkeen. Otin mukaan lyhyemmän putken, sillä pitempi on jo pakattuna ja halusin kuvata hieman rennommin.
Kierrettiin tuttu metsälenkki. Tassuteltiin puistikon ohitse pientä hiekkatietä maantien varteen. Asfalttia pitkin metsäpolun alkuun ja polkua pitkin auringon kultaamaan metsään. Hypeltiin sateen jättämien lammikoiden ylitse, kuten aina.

Huomenna sitä jo pakataankin tavarat ja eläimet autoon ja lähdetään kohti Jyväskylää. Bellalla on varmasti paljon opeteltavaa, sillä muutetaan kerrostaloon. Bella kun ei ole sellaisessa vielä koskaan asustanut.




keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kesän suunnitelmia


Mitä meidän kesään kuuluu?

Muutan muutaman päivän kuluttua isäni luo. Bella tulee tietenkin mukaan. Muuton yhteydessä koiramäärä muuttuukin neljästä yhteen. Ensimmäisenä suunnitelmana onkin parantaa miun ja Bellan suhdetta entisestään, kun pystyn keskittymään nyt pelkästään Bellaan. Vaikka me ollaankin kuin majakka ja perävaunu, on meidän yhteistyössä hiottavaa monessakin asiassa. 

Perfektionistina miulle on tärkeää, että koiran elämä on kaikin puolin tasapainossa. Tulenkin panostamaan Lusun juttuihin aivan erityisesti nyt. Vähitellen kokoan sille tasapainoisen ruokinnan, joka on suhteessa sen liikunnan ja energiankulutuksen määrään. 

Kesän aikana meillä on myös suunnitelmissa harjoitella jotain uutta, koiratanssia. Bella tykkää tehdä kaikenlaisia temppuja ja olen itse kiinnostunut koiratanssista, joten lähdetään sitä kokeilemaan. Ainakaan aluksi me ei tähdätä kilpakentille, vaan ihan mielenvirkistykseksi ja hauskaksi tekemiseksi aletaan näitä juttuja harjoitella. Vähän ollaan tähänkin mennessä jo harjoiteltu. 


Myös paljon ulkoilua on luvassa! Metsissä, niityillä, puistoissa, järvien rannoilla ja kaupungin asfalttiviidakossa. Aijotaan seikkailla pitkin Jyväskylää tutkien niin vanhoja tuttuja seutuja, kuin uusia ja tuntemattomiakin. Valloittaa kanavuori ja käydä paistamassa makkaraa laavulla. Ottaa kesästä ilo irti ja polskia koirauimarannalla aina kyllästymiseen saakka. 

Myös eräs tärkeä asia on opeteltavana. Meidän pitäisi nimittäin päästä Bellan eroahdistuksesta eroon. Bella on hirveän ihmisriippuvainen, erityisesti miun lähteminen on sille hirveää. Kesän aikana onkin luvassa paljon treenaamista tässä asiassa. Paljon toistoja. Aloitetaan yksin oleminen ihan alkeista. Ensin on opetettava, ettei kenkien tai takin pukeminen ole hirveää, vaan Bella voi olla rauhassa. Kun nämä sujuu, aletaan harjoitella yksin oloa kunnolla. 

Elokuussa Helsingissä on Eläköön Koirat messut, jonne on ehdottomasti päästävä. Sinne ei tosin pääse Bella mukaan, mutta koiramaista puuhaa se jokatapauksessa on. Messut ovat kolmipäiväiset, mutta itse olen luultavasti menossa vain lauantaina. 

Myös muiden eläimien jutut kuuluvat kesän suunnitelmiin. Kesän aikana olisi tarkoitus ottaa hiirulaisia, joita alan mahdollisesti myöhemmin kasvattaa käärmeille ruuaksi. Olen pikkutarkka lemmikkieni ruokinnasta ja haluan niiden syövän aina parasta. Olenkin epäluuloinen eläinkaupan pakastehiiriä kohtaan. Kun kasvatan itse, tiedän, että hiirut ovat eläneet hyvän elämän ja syöneet ravitsevaa ruokaa. 

Gerbiileiden osalta suunnitelmia ei kauheasti ole. Ehkä vielä yritän Sirkkua ja kolmikkoa yhteen, mutta tuosta tuskin tulee mitään. Sirkku viihtyy kolmikon seurassa, mutta kolmikko haastaa riitaa Sirkun kanssa, joka johtaa oitis tappeluun, myös kolmikon sisarusten välillä. Olenkin todennut, että ehkä on järkevämpi antaa kolmikon elää rauhassa, jottei mulla ole kohta neljää toisiaan vihaavaa gerbiiliä. 

Käärmyt tulevat elämään, kuten aikaisemmin. Isot käärmyt, Elmo ja Kyösti, tosin muuttavat uuteen suurempaan terraarioon. Uudella terraariolla on mittaa 20cm enemmän, kuin nykyisellä ja se on 10cm syvempi. Korkeuttakin sillä on jopa 20cm enemmän. Uusi terra on vaneriterraario, jossa on edessä liukuovet. Uuteen terraarioon ei vielä ole lämmitystä, mutta koska en pidä kesäisin käärmeillä muutenkaan lämpöjä päällä, voin rauhassa etsiä toimivimman ratkaisun ensi syksylle. 

Valokuvausrintamalla suunnitelmissa on tietenkin kehittyä lisää ja kuvata paljon erilaisia kohteita. Saan käyttööni myös isäni kameran, Canon EOS 550D:n ja sen 18-55mm IS objektiivin. Ainakin runkoa tulen käyttämään aina, kun vain saan. Tuossa kun on huomattavasti parempi kuvanlaatu, kuin omassani. 

Kesän aikana on myös tarkoitus vähitellen säästää siihen omaan parempaan runkoon. 1100D on ollut mahtava kamera, mutta välillä odotan kameralta lisää, erityisesti kuvanlaadun suhteen. Olenkin katsellut Canon EOS 760D kameraa, jolla on hintaa 800e. Tässä on 24 megapikselin kenno ja nopeampi sarjakuvaus, kuin 1100D:ssä. 
Myös kolmatta omaa objektiivia olen suunnitellut. 18-55mm ja Sigma ovat kummatkin varsin vähä-valovoimaisia, joten kolmas olisi mahdollisimman valovoimainen. Canonilta on tullut valikoimiin aivan uusi 50mm objektiivi, joka on näihin kahteen objektiiviini verrattuna varsin valovoimainen, sen suurin aukko onkin 1.8. 


Blogillekin on kesäsuunnitelmia. Miulla on postausideoita varattuna kesälle hurjasti, joten blogi tulee olemaan varmasti aktiivinen. Tarkoitus olisi kirjoittaa testipostauksia erilaisista tutotteista, joita eläimillä tulee olemaan. Ehkäpä jopa yhteistyössä jonkun kanssa. 
Suunnitelmissa olisi myös saada blogille lisää näkyvyyttä koirablogina, ainakin mainostamalla koirasivustoilla. Ehkä myös blogin ensimmäinen yhteistyökumppani löytyy kesällä. 

Millaisia suunnitelmia teillä on kesälle?

lauantai 23. toukokuuta 2015

Testissä Hau Hau Champion kanakierre


Hau-Hau Champion Täyslihaherkut -tuotesarja koostuu 100 % luontaisista ainesosista valmistetuista, lisä- ja säilöntäaineettomista, herkullisista liha- ja kalamakupaloista. Varmista, että koiralla on aina raikasta juomavettä saatavilla. Säilytä tuote kuivassa ja viileässä.
Teksti kopioitu Hauhaun kotisivuilta.

Eilen testattiin Hauhaun kanaherkkuja. Testiraatina oli Bellan lisäksi perheen kolme muuta kääpiöpinseriä, Tuutikki, Kicky ja Tico. 


 Hauhaun herkut ovat vehnättömiä, joka on vain hyvä asia. Vehnä aiheuttaa usein allergiaa koirille, joten suosin koirilla tuotteita, jotka eivät sitä sisällä. Nämä eivät sisällä myöskään mitään keinotekoisia väriaineita tms, jotka ovat täysin turhia, eivätkä ainakaan edistä terveyttä. Liian monissa koirille tarkoitetuissa herkuissa on nykyään kaikkea turhaa, joten ei tule kovin usein mitään sellaisia ostettua.

Hauhaun kanakierteissä, joita me testattiin, on valmistustaineina kana ja turska. Herkut tuoksuivatkin kalalle, mutta haju ei kuitenkaan ollut epämiellyttävä, kuten joissakin koiranruuissa ja herkuissa. Itse inhoan sellaisia, jotka haisevat pahalle, haju jää sormiin ja kaikkeen mihin niillä kosket. Vaikka näissäkin on oma hajunsa, ei se kuitenkaan ollut niin voimakas, että se lemuaisi metrien päähän. Näiden haju ei myöskään tarttunut sormiin, joten se lähti yhdellä pesulla pois. Joskus on tullut pestyä käsiä oikein urakalla, kun joidenkin herkkujen haju jämähti sormiin.

Herkkujen pakkauskin oli hyvä, pussin suulla oli sulkumekanismi, joten herkkuja ei tarvitse poistaa pussista säilyttääkseen ne ilmatiiviisti ja suojassa ahneilta suilta.
 Testiraati. Vasemmalta lähtien Kicky, Tuutikki, Bella ja Tico.

Herkut olivat pussissa kierteisinä tankoina, joita leikkelin pienempiin osiin, jotta niitä voi käyttää koulutuspalkkiona. Herkut olivat sen verran pehmeitä, että leikkaaminen kävi tavallisilla saksilla vaivatta, eivätkä palaset sinkoilleet holtittomasti ympäriinsä. 

Herkut maistuivat testiraadille erinomaisesti. Siitä ei tosin ollut epäilystäkään, erityisen ahneita kun nuo sattuvat olemaan. Herkut katosivat parempiin suihin hyvin nopeasti. Koska herkut olivat pehmeitä, oli pikkuisen Bellankin helppo ne syödä. Usein suuremmat ja kovemmat herkut Bella pepentää murusiksi ja jättää osan syömättä. Näiden avulla Bella jopa vihdoin hoksasi, että mitä se vilkuttaminen on. (; 


Plussat ja miinukset 

+ Herkut ovat vehnättömiä, eivätkä sisällä väriaineita tms. 
+ Herkut tuoksuivat ihmisnenäänkin hyvältä, eikä haju ollut liian voimakas
+ Herkuista ei jäänyt käsiin voimakasta hajua, kuten useimmista herkuista
+ Maistuivat testiraadille erinomaisesti
+ Herkkujen pussi on uudelleensuljettava
+ Herkut olivat pehmeitä, joten ne on helppo pienenkin koiran syödä

Miinuksia ei ole

Kesäkuun alussa jälleen testataan. Silloin on vuorossa jälleen Hauhaun tuote, tosin tällä kertaa raksut. Testiin pääsee Hauhau Champion Super Premium Kana-peruna nappulat. 



Onko sinulla kokemusta hauhaun herkuista?

tiistai 19. toukokuuta 2015

Vihreää ja punaista

 Heipsan!

Bellalla on välillä päiviä, joina se ei osaa keskittyä lainkaan. Tänään oli sellainen päivä. Bella haahuili suuntaan, jos toiseenkin, eikä pysynyt paikallaan, kuin sekunnin murto-osan. Kuvauskohteena se olikin tänään erityisen haastava. Parhaimmillaan sain melkein kymmenen minuuttia istuttaa sitä, ennen, kuin se hokasi "ahaa, pitää istua, niin saa palkinnon". Loppua kohden se onneksi keskittyi hieman paremmin.

Onneksi kuvien joukossa oli myös onnistuneita kuvia. Sää oli aivan ihana kuvaukselle, sillä vaikka aurinko paistoi, oli valo silti tasaista, eikä ollut liian kirkasta. Luontokin oli upean vihreä, joten kuviin tuli nätti tausta.

 Lammen rannalla olleet laiturit oli vihdoin vedessä, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja napsin muutaman laiturikuvan Lususta. Yllä oleva kuva oli ainut julkaisukelpoinen, muissa Lusun ilme oli luokkaa sammakko.
Laiturin vieressä oleva puistonpenkkikin inspiroi kuvaamaan, joten istutin Lusun sille. Tämä oli kaikkein tuskallisin ja pitkäveteisin kuvaussessio, sillä heti, kun pääsin tarpeeksi kauas ottaakseni kuvan, oli Bella jo hävinnyt penkiltä.



Vihreyttään loistavalle apilapellollekkin eksyttiin. Koska Bella on punainen, on vihreä erinomainen tausta muotokuvalle siitä. Tässäkin aikaa meni mukavasti, mutta onneksi selvittiin jo hieman nopeammin. Lusu kerkesin tosin jo kyllästyä ja alkoi pelleillä syömällä heinät jalkojensa juuresta. Bella raukka kun luulee olevansa hevonen ja yrittää syödä kaiken vihreän ympäriltään. :D


Metsäpolun varrelle oli ilmestynyt ketunleivän kukkia, joita myös kuvasin. Lusukin pääsi kiiden sekaan poseeraamaan. Aluksi yritin saada sitä makaamaan, jotta kukat olisivat näkyneet paremmin, mutta muutaman toivottoman yrityksen jälkeen päädyin vain istuttamaan sen. 

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Miten muokkaan kuvani?


Vähän on venähnänyt tämän postauksen tekeminen. Joka tapauksessa, se on nyt täällä!

Postauksen esimerkkikuvat on otettu käyttäen Sigman objektiivia vastavalosuojan kanssa.

Kuvanmuokkaukseen käytän ilmaista Gimp kuvanmuokkausohjelmaa. Siinä on tarpeeksi ominaisuuksia runsaaseenkin muokkaamiseen. Se on myös suhteellisen helppokäyttöinen ja perustoiminnot oppii nopeasti.
Muokatessani, katson ensimmäisenä kuvan rajauksen. Usein kuvassa on jotain pientä rajaamista, mutta joskus rajauksen on saanut hyväksi jo kuvan ottohetkellä. Rajaan kuvat mahdollisimman saman muotoisiksi alkuperäisen kuvan kanssa, mutta välillä kuva on pakko rajata korkeammaksi tai matalemmaksi.
Rajauksen jälkeen muokkaan värikylläisyyttä ja valotusta. Jos kuva on pimeä tai ylivalottunut, muokkaan sen ennen värien säätämistä. Käytän tähän Säätöarvot -nimistä asetusta. Sillä muokatessa kuva ei muutu pikselöityneeksi. Värit puolestaan muokkaan värikylläisyys asetuksella. Muokkaan värejä kirkkaammiksi ja lasken joidenkin liian voittoisien värien määrää. Pyrin aina mahdollisimman luonnolliseen lopputulokseen, eli siihen, miltä värit näyttävät luonnossa.
Näiden jälkeen pienennän kuvan lopulliseen kokoonsa. Käytän netissä 1000 pikseliä leveitä kuvia, jotka ovat tarpeeksi tarkkoja, katsottavaksi suuressakin koossa, mutteivät kooltaan liian kooltaan kuitenkaan liian suuria, jottei lataaminen kestä ikuisuuksia.
Koon muuttamisen jälkeen lisään vesileiman kuvan oikeaan yläkulmaan. Omani on valmiiksi tehty grafiikka, jonka avaan aina kuvia muokatessani. Liitän valmiin grafiikan kuvan päälle. Joskus saatan Lisätä tälle vielä lisää varjoa, jotta se erottuu esim. hyvin vaaleasta taustasta.

Joskus kuvissa on joitain pieniä asioita, kuten vaikka typerästi roikkuva hihna, jonka haluaa poistaa. Jos kuvassa on tälläistä, teen sen muokkaamisen ensimmäisenä. Siihen toimii Leimasintyökalu. Tämän kanssa suosittelen käyttämään mahdollisimman pehmeäraunaista sivellintä, jottei sivellinjäljestä jää terävää reunaa.

Vasemmalla muokattu kuva ja oikealla muokkaamaton. 

Tässä kuvassa olen säätänyt sekä rajausta, että värien kylläisyyttä. Perhonen on varsin haastava kuvattava, joten usein se jää kuvassa hyvin pieneksi. Rajaamalla kuvaa kohteen saa paremmin esille. Värit ovat alkuperäisessä kuvassa varsin harmaat, mutta muokatussa ne ovat kirkkaammat ja lähempänä todellisia värejä. Myös värien muokkaaminen tuo kohdetta enemmän esille taustastaan. 



Tämä kuva on otettu huonossa valaistuksessa, joten siitä tuli hieman pimeä. Sitä on muokattu valoisammaksi. Tässä kuvassa oli alun alkaen hyvä rajaus, joten sitä ei ole jälkikäteen rajattu lainkaan. Värikylläisyyttä on muokattu valoisuuden jälkeen hieman. 


Käytännön vinkkejä
•Jos kohteella on jokin suunta, esim. että eläin katsoo jonnekkin, jätä kuvaan enemmän tilaa katseen puolelle. Silloin kuva näyttää paremmalta. Jos rajaat kuvan heti kohteen "nenän edestä" näyttää se helposti varsin hassulta, kuin kohde olisi törmäämässä kuvan reunaan.

•Jos aijot muokata kuvaa tai käyttää sitä grafiikoissa, ota se mahdollisimman suuressa koossa. Esim. Canon EOS 1100D:n 12 megapikselin kennolla suurin kuvakoko on 4272x2848px, joka on myös mulla käytössä.

•Vesileima kannattaa tehdä mahdollisimman vähän huomiota vieväksi, jottei se vie huomiota kuvan kohteelta. Jos haluat vesileiman kohteen päälle kopioinnin estämiseksi, tee siitä mahdollisimman läpinäkyvä. Jätä se kuitenkin sen verran näkyväksi, jotta siitä saa selvää. Kulmassa oleva leima voi olla vähemmän läpinäkyvä.

•Jo kuvatessa kannattaa ottaa huomioon kuvakulmat. Esim. koiraa kuvatessa mittasuhteet vääristyvät helposti, erityisesti läheltä kuvattaessa. Jos koirasta ottaa sivukuvaa, jossa näkyy koko koira, olisi se hyvä ottaa niin, että kuvan keskipiste on koiran lavan kohdalla. Pientä kohdetta, esim. pientä koiraa, kuvatessa on järkevää laskeutua kohteen tasolle, jolloin se näyttää kaikkein sopusuhtaisimmalta.

Kysy toki, jos jokin jäi mietityttämään. 

lauantai 16. toukokuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt... -kuvapostaus

Meinannut tämä blogin päivittely aivan unohtua muuttohässäkän lomassa.
Alkuviikosta oltiin kaverini Lauran kanssa lenkillä. Mukana oli Bellan lisäksi äitini koira Kicky. Mentiin tuttua reittiä, josta tosin poikettiin hieman ja kierrettiin pienemmän polun kautta. Kummatkin koirat olivat irti osan aikaa, Bella kauemmin, kun se pysyy vapaana paremmin hallinnassa.
Retkellä tuli otettua paljon kuvia, joita saattekin tutkailla hieman runsaammissa määrin.









Tässä seuraavan parin viikon aikana blogissa saattaa olla hieman hiljaisempaa, sillä muutan tämän kuun lopussa. Yritän kuitenkin tulla tännekkin kirjoittelemaan.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Vesileikkejä ja tokoilua

 Eilen illalla auringonlaskun aikaan käytiin Bellan kanssa ottamassa hämäräkuvia. Heti kuvaustuokion alkuun totesin, että on aivan liian hämärää normikuville ilman jalustaa, joten ne saivat jäädä. Nämä erilaiset kuvat onnistuivatkin kivasti.
 Tänään taasen lähdettiin läheisen lammen rannalle. Tehtiin alkuun toko harjoituksia ja temppuja. Luoksetulo sujui hyvin, mutta paikalle jäämisessä on petrattavaa. Aina, kun pääsin muutaman askeleen päähän, oli se jo hyppimässä syliin. Nopeasti Bella kuitenkin oppi ja loppuun saatiinkin pari hyvääkin kertaa. Seuraaminenkin onnistui hyvin, jos ylimääräisiä pomppimisia ei oteta laskuihin mukaan.
Perustemput, istuminen, maahan meno ja tassu sujuivat tuttuun tapaan hyvin. Lusu on aina sen tassunsa kanssa ja jos on jokin vaikeampi temppu, jota se ei heti hoksaa, tarjoaa se tassua.
 Koulutustuokion jälkeen mentiin rantaan, jossa Bella kahlaili vedessä. Heitin sille veteen naksuja, joita se pyydysti. Uimaan ei Bella kuitenkaan ryhtynyt, eikä se koskaan ole mikään vesipeto ollutkaan. Se viihtyy kahlailemassa, mutta kun uimaan sitä yrittää, räpiköi se rantaan minkä koivistaan pääsee.


Kun Bella sai tarpeeksen kahlailuista, sai se etsiä naksuja nurmikolta. 

Tyytyväinen Lusu.

Kuten kuvista saattaa huomata, on täällä jo melkein täysi kesä. Ainut mikä puuttuu, on lämpö. Vaikka tänäänkin oli lämmintä, ei kuitenkaan ollut kesäisen lämmintä. Sitä odotellessa.